Ratsastusvyön testausta

Minulla on ollut ongelmia tuntea hevosen takajalan liikkeet. Jos tunnillakin onnistun tekemään jotain oikein, opettaja huutaa kentän keskeltä, että "Tunne tämä ero! Tunne, miten hevosen takajalan liikkeet!" Välillä mieleeni tulee, että takapuolessani lienee jokin valmistusvirhe, sillä en osaa arvioida liikettä takapuoleni kautta. Tai sitten se on vielä harjoituksen puutetta, ja tuntuma tulee ratsastamalla riittävästi, että pystyy itsekin vertailemaan liikkeitä, oliko äsköinen harjoitusravi-pätkä parempi kuin edellinen tai käyttikö ratsu takasiaankin oikein ympyrällä. 

Ajattelin siis tilata ratsastusvyön, jotta takajalkojenkin liike tuntuisi mahdollisimman selvästi itselleni, ja sitä voisi tunnustella ajan kanssa pitkillä maastolenkeillä, jotta olisi sitten tunnilla skarppina ja itsellä tuntumaa, millaista lähdetään hakemaan. Tokikaan en itse osaa ratsastaa vielä niin taidokkaasti maastossa, että pystyisin tuntemaan, liikkuuko hevonen oikein, mutta jos jonkinlaisen tuntuman edes saisi, niin olisin jo omissa tavoittessani taas piirun verran edistyneempi.

Kyseisen vyön tilasin Hööksiltä, hinta oli 49e enkä ainakaan henkilökohtaisesti pitänyt sitä laisinkaan kalliina. Itseltäni löytyi jalustimet hihnoineen toisesta satulasta irroitettuna. Vyön kanssa voisi käyttää kahta tavallista satulahuopaa päällekäin, mutta olen alkuvuodesta hankkinut itselleni istuinosaltaan isomman rungottoman satulan, johon kuului tuo kuvan painehuopa (tai muistihuopa, jolla olen sitä myös kuullut kutsuttavan.)
Tähän tarkoitukseen huopa sopi itselleni ainakin hyvin, sillä olen vähän runsaampi täti-ihminen joten tuntui pehmeämmältä omaankin persaukseen.

Selkäännoustessa vyö pysyi hyvin paikoillaan, selässä hihkuin kuin pikkutytöt konsanaan. Asento, takapuolen tuntuma ja kaikki muukin oli niin erilaista verrattuna satulaan. Se, että takana ei tunnu satulan takakaarta eikä mikään ota takaa vastaan, tuo itsessään jo jännittävyyttä. Itselle tuli kyselevä olo, että istunko liian takana, kun selvää merkkiä ei ollut. Hoin itselleni koko matkan ajan, että nyt persaus vain rennoksi ja tuntemaan liikettä. 
Käynnissä liike tuntui mukavalta, pystyi rentoutumaan kunnolla ja hakemaan sitä kuuluisaa istuinluuta "penkkiä" kohti. Ravi tuntui alkuunsa hankalalta, toki hevosellakin oli virtaa kahden vapaapäivän jälkeen. Oman tasapainon etsiminen alkoi todenteolla, kun kevytravi tuotti itselle hurjasti ongelmia. Asento oli täysin hakusassa, kun jalustimille noustessa jalustinhihnat tuntuivat liikkuvan ainakin parisenkymmentä senttiä taaksepäin jokaisen nousun mukana. Tästä syystä myös oma asento lipsahti täysin eteen, ja sivustapäin näytin luultavasti mäkihyppääjältä liitovaiheessa. Maastolenkin loput ravipätkät menin harjoitusravia ja yritin istua rennosti. Tokikin laukkaa oli myös pakko koittaa, ja voi mahtavuus, miltä se tuntui! Laukassa askeleet tuntuivat selvästi ja pyrin muistelemaan kaikkia ohjeita kuluneilta tunneilta, jolla saisin laukan etenemään ja itseni istumaan oikein. "Merkki päälle, pyöräytä lantiolla ensimmäinen laukka-askel, rentoudu, älä jää puristamaan pohkeella ja nojaa taakse, että laukka säilyy." Litania pyöri mielessäni, kun viiletin hiekkapohjaista maastolenkkiä eteenpäin. Ilmeisesti en kuitenkaan muista aina nojata riittävän taakse, sillä laukka putosi muutamaan otteeseen raville. 
Lenkkikaverina ollut toinen hevonen oli kovissa menohaluissaan takanamme ja koska tasapainoni oli ollut reissun ajan kunnossa, koitimme reippaampaa laukkapätkää. Loppujen lopuksi päästimme kiitolaukkaa parinsadan metrin pätkän, minä edessä vyöni kanssa, vaikka se ei ollut ihan tarkoitus, vaan vähän reippaampi laukka. Tallille päästyämme käytävällä seisoi kaksi hyvin hikistä ratsua, hyvin liikutettuina ja kuskit iloisina. Hevosille loimet niskaan, leivänpalat kiitokseksi reissusta ja takaisin ulkoilemaan.

Omassa kropassa ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia reissun jälkeen, mikä oli vähän oudohkoa, sillä joskus jalat aivan tärisevät lenkin jälkeen. Menin töihin iltavuoroon, ja töissä rupesi vähän sitten tuntumaankin. Hevoseni on hiukan toispuoleinen, ja se tuntui nyt vasemmalla alaselässäni sekä pakarassa. Myös olemattomat vatsalihakset ilmoittivat olemassa olostaan illan aikana. Reidet kuitenkaan eivät olleet jumissa, ja nyt jälkeenpäin mietin, että oliko syynä haettu rentous vai sattumaa?

Itselleni vielä muistutukseksi, että aina kun jotain koittaa ensimmäistä kertaa, niin sen voisi tehdä rauhallisemminkin, niin voitaisiin osaltaan välttyä älyttömiltä jumeilta :) Seuraavalla kerralla aion mennä ilman jalustimia, niin saan vielä parempaa tuntumaa.
Joten rohkaistusta kaikille,  kokeilkaa ja ihastukaa. Rentoutukaa ja tuntekaa hevosenne liikkeet! 

Ratsastusvyö, jalustimet ja painehuopa.

Erittäin hikinen lenkkiläinen tallissa